Kida kävi lauantaina Nummisissa luolakokeissa tuloksella B42. Tyhjäluola verotti sen 2 pistettä, sillä se on niiin innokas! Mutta upea tulos ja nyt sitten suunnittelemaan A- koetta.

Arwyn paperit ovat saapuneet Itävallasta. Ne lähtee ensi viikolla kennelliittoon. Annelta tuli myös viestiä että Arwyn äiti oli LL DNA-testattu ja terveeksi todettu. Hienoa! Meillä on kahden viikon päästä testaus, johon osallistumme kaikkien koirien kanssa. Siinä onkin taas jännitystä kerrakseen.

Täällä elämä on taas sekaisin, ainakin Apin mielestä. Sissillä on juoksujen parhaimmat päivät menossa, joten ei uskoisi että tuolla meidän vanhalla papalla olisi jalkaongelmia koskaan ollutkaan. Niin hanakasti se pihalla päivystää Sissin tarhan luona, röyhistelee rintaansa ja liehittelee niin hienosti kun vain osaa. On se aika epeli <3

Niille, jotka eivät vielä tiedä, tässä vähän taustaa Apin taistelusta.  Api 10v. jäi auton töytäsemäksi juhannuksen aikaan sillä seurauksella että toisesta takajalasta murtuivat nilkan nivelsiteet. Api leikattiin Kouvolassa seuraavana päivänä. Luutumista joudutettiin hohkaluu siirteellä, joka otettiin suoliluusta. Leikkauksen jälkeen Api oli kipeä monta päivää ja liikkumista piti rajoittaa rajusti. Komplikaatioilta ei kuitenkaan säästytty. Lasta hiersi jalkaa pahasti ja haavat jalasta tulehtuivat sillä seurauksella että lasta jouduttiin poistamaan. Tätä jalka ei kestänyt ja uusi leikkaus tehtiin noin kuukauden päästä ensimmäisestä. Tällöin jalkaan laitettiin niin paljon rautaa ja ruuveja että nyt pitäis kuulemma kestää!!  Ja niin on onneksi kestänytkin. Vaikeinta tässä ajassa oli isot avohaavat, jotka eivät meinanneet umpeutua lasisinkaan. Monta kuukautta me joka päivä avattiin siteet, putsattii, huuhdottiin ja paketoitiin jalka uudelleen. Ja ainoana liikuntana koiralle oli pissa ja kakka lenkki ulkona, ei sen enempää. Onneksi tuo vaihe on nyt ohi! Oli se rankaa.

Kouvolassa on myös vesiterapia allas, jossa olemme käyneet Apin kanssa monet kerrat ja se on auttanut jalan kuntoutuksessa. Kävellessä Api helposti kinkkaa kolmella jalalla, mutta uidessa on kaikki jalat käytössä. Nyt meillä on kotona oma "terapia-allas" (Kiitokset vaan kaikille allas-projektissa mukana olleille: Annelle, Virpille, Riikalle ja Jarille) joten nyt me päästään joka päivä treenaamaan. Virpi tosiaan lainasi vielä Veetin pelastusliivejä, niissä koira ui oikeassa asennossa sekä niiden selässä olevasta kantokahvasta on helppo ohjailla koiran liikkeitä. 

Mutta eipä tämä pääty vielä tähän... Edellinen eläinlääkäri reissu oli aika  musertava. Tämä oli nyt ensimmäinen röntgenkuvaus viime leikkauksen jälkeen. Itse jo olin siinä kuvitelmissa että jalka on parantunut hyvin, sillä Api on alkanut käyttämään jalkaa koko ajan enemmään ja se ei vaikuta niin kipeältä. Röntgenkuvissa jalka on onneksi stabiili, rautalevyt ja ruuvit on tehnyt tehtävänsä, eikä luut ole päässyt liikkumaan paikoiltaan, mutta ongelmana on tällä hetkellä luukato. Jostain kumman syystä luuaines on alkanut sieltä häviämään. Kyse voi olla siellä riehuneesta tulehduksesta, mutta pahimmassa tapauksessa siellä on kasvain :( Nyt vaan odotellaan ja seurataan jalan käyttöä ja toivotaan parasta. Sain Apille myös homeopaattiset lääkkeet, toinen vahvistamaan  luustoa ja toinen hillitsemään tulehdusta.

On tämä ollut aikamoinen matka, jonka toivoisi jo päättyvän. Ja kokoajan on pelko siitä, että joudumme ehkä tekemään vielä raskaita päätöksiä Apin kohtalosta. No turha sitä on etukäteen surra, mutta aina se vaan hiipii mieleen. Ei siitä pääse mihinkään. Kolmen viikon päästä on uusinta kuvaus ja se kertoo mihin suuntaan ollaan menossa, toivottavasti hyvään!!!

Tässä Api  Kouvolan Ell-aseman altaassa, meillä kotona melkein vastaava ;D

Vielä vuosi sitten en olisi uskonut että täällä minä istun ja kirjottelen omaa blogia. Taas sanonta: "Never say never again" piti paikkansa. Ehkä sitä kotiäiti kaipaa pientä haastetta tänne arjen rutiinien lomaan, joten päätin perustaa oman blogin ja katsotaan mitä saan aikaseksi.

Ilmoitin kasvattini Kidan (Blanche) viikonloppuna Nummisiin luolakokeisiin. Kidalla on yksi B-tulos alla ja se pelittää aika mukavasti. Tosin kompastuskivenä saattaa olla tyhjäluola, sillä liika innostus saa aikaan intohaukkua. Katsotaan päästäänkö riistakokeeseen asti, peukut pystyyn!

Meillä Viikonloput menee pitkälti hirvijahdin merkeissä. Sitä yhtä ainokaista edelleen jahdataan, mutta mikäs kiire tässä vielä on. Mukavaahan se on kun saadaan nautiskella metsässä liikkumisesta ja erätulilla istumisesta. Aina en tosin pääse metsään asti, sillä lapsenhoitopaikka on joskus kortilla.  Mutta Eikan kanssa usein istutaan tulilla makkaranpaistossa ja kuullostellaan päivän tunnelmia. Eli fiiliksessä ollaan silti mukana :D

Löysinpä vielä hauskan kuvan Kidasta: